ÄITI

Kun joskus varjoon taivaltaa ja loiste lämmin kaikkoaa, niin äidin äänen jostain kaukaa kuulen.
Se lohduttaen lausuu näin: "voi lapsein, katso valoon päin, sen loisteen huomaat ymmärtäin; käy hohde siivin myötä tuulen.
Kai joskus tuntuu, elo tää jää aivan ilman sävelmää. Sä etsi jälleen soinnut nää; ne, lapsein, löytävän sun luulen."

Niin kaukaa takaa tähtien mua ohjaa ääni lämpöinen; kai äidin silmät aina valvoo lastaan.
Kun maailmalla samoaa, sua kenties joku rakastaa. Pois lähdet, tyhjyys palajaa, on rakkaus äidin totta ainoastaan.

Äitini pienoinen, en sua mä nää, mut säilyvää on rakkaus tää, se sieluun jää.
Pois katoaa yön musta maa, sun muistos saa sen kirkastaa.

Unholaan et jää, et jää, oi äiti milloinkaan.

(Charles Aznavour, Robet Gall, Suom. Tuula Valkama)

 

***********

"Elämän pituutta ei tule mitata vuosien mukaan.
Ihmisen elämää tulee mitata sen mukaan,
mitä hän on tehnyt ja tuntenut sen kestäessä.
Kuta enemmän hän suorittaa hyödyllistä,
kuta enemmän hän ajattelee ja tuntee,
sitä enemmän hän itseasiassa elää.
Siellä missä olet,
siellä minne jäät,
toimita mitä voit
ja iloitse nykyhetkestä".